Liputus

Suurin osa merellistä lippuetikettiä, eli sitä, missä, miten ja mitä lippuja ja viirejä käytetään, on vuosisatojen kuluessa vakiintunutta maailmanlaajuista käytäntöä, jota pidetään hyvänä merimiestapana. Se, mitä lippua kukin saa käyttää veneensä perälippuna, on kuitenkin tiukasti kansainvälisesti laeilla säädeltyä.

Perälippu

Suomen lippu voi olla joko kansallislippu tai veneily-yhdistyksen lippu, puhekielessä pursilippu.

Niitä saa merilain mukaan käyttää veneen perälippuna, jos vene on yli 60-prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa. EU- ja ETA-maiden kansalaisen Suomessa liikkuva ja rekisteröity vene, jonka omistaja tai hänen edustajansa asuu täällä vakinaisesti, voi hakea Suomen tai seuransa lipun käyttöoikeutta liikenne- ja viestintäministeriöltä.

Pursilippu on kansallislipun veroinen Suomen lippu, jota voi käyttää sekä Suomessa että ulkomailla. Veneseura antaa rekisterissään olevalle vuosittain katsastetulle veneelle venetodistuksen, joka on virallinen todistus lipunkäyttöoikeudesta. Vene saa olla vain yhden seuran rekisterissä ja käyttää vain sen lippua, vaikka omistaja olisikin usean seuran jäsen.

Veneen rekisteröintiseuran pursilippua saa käyttää, kun veneessä on mukana joku rekisteröintiseuran jäsen. Pursilippua ei saa käyttää, jos vene on kaupallisessa käytössä esimerkiksi vuokrattuna. Silloin kun pursilippua ei voi käyttää, pidetään perälippuna kansallislippua. Seuran viirien käyttö on silti mahdollista. Ahvenanmaalaisilla seuroilla on oikeus käyttää maakuntahallituksen hyväksymää Ahvenanmaan lipusta johdettua pursilippua.

Kulussa olevassa veneessä pidetään perälippu nostettuna koko ajan vuorokaudenajasta riippumatta. Avomerellä sen voi pitää laskettuna, jos muita ei ole näkyvissä. Kiinnitetyssä (satamassa, poijussa, ankkurissa) miehitetyssä veneessä lippu nostetaan kello 08.00 ja lasketaan auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään kello 21.00. Juhannusyönä lippu saa liehua koko yön.

Maan lipun käyttö perälippuna kuuluu itsestään selvänä hyvään merimiestapaan ja on myös monessa tilanteessa lain vaatima. Vastaavasti esimerkiksi mainoslipun, merirosvolipun tai vaikkapa eurolipun käyttö perälippuna osoittaa huonoa merimiestapaa.

OTPS:n hallitus toivoo kaikkien seuran jäsenten käyttävän seuran omaa perälippua. Lippuja ostettavissa Seelarista.

Viirit

Miehitetyssä veneessä käytettävät viirit osoittavat sen kipparin – ei miehistön – jäsenyyksiä, tutkintoja ja harrastuksia. Miehittämättömässä veneessä käytetään sen omistajan tai haltijan viirejä.

Viirejä pidetään perästä katsoen oikeanpuoleisessa saalingissa, paitsi silloin kun siellä on kohteliaisuuslippu, jolloin viirit siirretään vasemmalle puolelle, joka muuten on tarkoitettu viestilipuille. Moottoriveneessä, jossa ei ole saalinkeja, voi pitää yhtä viiriä merenkulkumastossa tai ohjaamon katolla olevassa pikkutangossa.

Kaksi viiriä päällekkäin on kohtuullinen määrä, kolme on maksimi. Viirit nostetaan arvokkain ylimmäksi. Arvojärjestys on:

– pursilipusta johdetut seuran viralliset viirit

– valtakunnallisten yhdistysten tutkinto- ja pätevyysviirit sekä valtakunnallisten yhdistysten jäsentunnuksina käytettävät viirit

– kaikki muut viirit

Jäsenyyden osoittamiseksi voidaan käyttää muunkin kuin veneen rekisteröintiseuran veneenomistajan viiriä tai Veneilyliiton kerhoviiriä. Kustakin “viiriryhmästä” käytetään vain yhtä – ei siis esimerkiksi yhtaikaa kommodorin ja veneenomistajan tai rannikko- ja saaristolaivurin viirejä.

Seuran kunniajäsenen ja kilpailulautakunnan liput ovat nimestään huolimatta viirejä, eivätkä siis kuulu perätankoon. Mainoslippujen paikka on satamassa keulaharuksessa ja kulussa vasemmassa saalingissa. Joihinkin tilanteisiin liittyviä hupilippuja ei pidä käyttää muiden viirien yhteydessä vaan vasemmassa saalingissa, ja merirosvolippua ei ole syytä nostaa edes lasten iloksi.

Kohteliaisuuslippu

Muun maan aluevesillä kuuluu suorastaan hyvään käytökseen pitää kyseisen maan pienoiskauppalippua perästä katsottuna oikeanpuoleisessa saalingissa. Viirit siirretään silloin vasempaan saalinkiin. Moottoriveneessä voi lippua pitää saalinkien puuttuessa merenkulkumastossa tai ohjaamon katolla olevassa pikkutangossa. Vain yhtä kohteliaisuuslippua pidetään kerrallaan, sillä kahden kansallislipun pitämistä päällekkäin pidetään alemman lipun tarkoituksellisena häpäisynä.

Kohteliaisuuslippu nostetaan ja lasketaan silloin kuin perälippukin. Ulkomailla lippu vaihdetaan toiseen rajalla siirryttäessä maasta toiseen. Avomerellä ei yleensä käytetä kohteliaisuuslippua.

Purjehtiessaan vieraan maan lipun alla esimerkiksi vuokraveneellä, voi suomalainen ilmaista kansallisuutensa nostamalla Suomen kansallislipun vasempaan saalinkiin. Asetus kieltää pursilipun käyttämisen tähän tarkoitukseen. Jos suomalaisessa veneessä on ulkomaalainen vieras, voi hänelle osoittaa kohteliaisuutta nostamalla vieraan kauppalippu vasempaan saalinkiin. Myös näitä lippuja käytetään vain perälipun ollessa nostettuna.

Perusteet ja käyttöoikeus  

1. Sen lisäksi, mitä laissa Suomen lipusta (380/26.5.1978), asetuksessa
liputuksesta Suomen lipulla (383/26.5.1978 ja sen muutos 187/22.3.1996) sekä asetuksessa huvialusten lipuista (292/18.3.1983) määrätään, noudatetaan tätä liputusohjetta.

2. Merenkulkuhallituksen veneily-yhdistykselle vahvistama erikoislippu, jäljempänä pursiseuralippu, on Suomen kansallislipun veroinen.

3. Veneily-yhdistyksen rekisteriin merkitty vene saa käyttää perälippuna pursiseuralippua edellyttäen, että veneen haltija on sellaisen rekisteröidyn suomalaisen veneily-yhdistyksen jäsen, jolle on myönnetty pursiseuralipun käyttöoikeus. Perälippuna käytetään sen yhdistyksen lippua, jonka rekisteriin vene on merkitty, tai tavallista Suomen lippua.

4. Asetuksessa mainittuja kommodorin viiriä, varakommodorin viiriä, veneenomistajan viiriä, kilpailulautakunnan lippua ja kunniajäsenen lippua ei saa käyttää perälipun paikalla.

Lipun paikka ja koko

5. Perälipun paikka on veneen peräosassa 10°-15° peräänpäin kallistetussa lipputangossa. Lipun pitämistä peräharuksessa ei suositella.

Perälippua voidaan myös pitää purjehduksen aikana kahvelissa tai useampimastoisessa veneessä mesaanimaston huipussa olevassa jatkeessa.

Moottoriveneessä lippua pidetään joko perälipputangossa tai merenkulkumaston peräänpäin kallistetussa kahvelissa.

6. Lippukooksi ja lipputangon pituudeksi suositellaan seuraavaa:

Veneen pituus Lipun koko Lipputangon pituus
alle 7 m 33 x 54 cm tai 44 x 72 cm 80 cm tai 100 cm
7 – 10 m 55 x 90 cm 120 cm
10 – 12 m 66 x 108 cm 145 cm
12 – 15 m 80 x 131 cm 175 cmn
yli 15 m 100 x 163 cm 210 cm

Perälipputangon huipun pystyetäisyyden kannesta tulisi olla vähintään 10 cm pitempi kuin tangossa käytettävän lipun lävistäjä. Lipun on oltava puhdas ja ehjä.

Liputus

7. Miehitetyssä veneessä perälippu pidetään nostettuna seuraavasti:

– kulussa oltaessa koko ajan vuorokaudenajasta riippumatta – muulloin klo 08 ja auringonlaskun välisenä aikana, kuitenkin enintään klo 21 asti. Juhannusyönä lipun saa Suomessa pitää nostettuna läpi yön.

Purjehduksen aikana tulisi erityisesti huolehtia, että lippu on nostettuna

– satamaan saavuttaessa ja sieltä lähdettäessä – vieraassa satamassa oltaessa – kohdattaessa toinen vene – kohdattaessa sota- tai muu viranomaisalus sekä ohitettaessa merivartio-, tulli- tai luotsiasema tai rannikkolinnake.

Miehittämättömässä veneessä ei pidetä lippua.

Ulkomaanpurjehduksella voidaan noudattaa maan tapaa, vaikka se poikkeaisi näistä ohjeista.

8. Suomen aluevesillä järjestettävissä kilpailuissa lipun käytöstä määrätään kilpailuohjeissa. Jos osakin kilpailureitistä ulottuu kansainvälisille tai toisen valtion vesialueille, on perälippu pidettävä koko ajan nostettuna.

9. Maissa pursiseuralippua pidetään nostettuna yhdistyksen käytössä olevissa kiinteistöissä kevään lipunnoston ja syksyn lipunlaskun välisenä aikana noudattaen virallisessa liputusohjeessa (asetus 383/26.5.1978 ja sen muutos 187/22.3.1996) annettuja lipunnosto- ja lipunlaskuaikoja.

Lipputervehdys

10. Kulussa oleva vene voi tervehtiä sota-alusta, jossa on päällikkyysviiri, taikka venettä, jossa on lippu.

Lipputervehdys suoritetaan vain lähietäisyyksillä ja olosuhteiden salliessa.

11. Lipputervehdyksessä lippu lasketaan rauhallisesti partaan tasalle ja odotetaan, kunnes tervehdittävä on vastannut, jonka jälkeen lippu nostetaan jälleen ylös. Lipputervehdys voidaan tehdä myös irrottamalla lipputanko lippuineen telineestään, kallistamalla se vaakatasoon vanaveden suuntaan ja asettamalla se jälleen paikalleen sen jälkeen kun tervehdykseen on vastattu.

Juhlaliputus

12. Veneessä voidaan nostaa juhlaliputus yleisinä liputuspäivinä, yhdistyksen juhlatilaisuuksissa, veneen tai sen omistajan yksityisenä merkkipäivänä, taikka muissa juhlallisissa tilaisuuksissa.

13. Juhlaliputus toteutetaan nostamalla kansainväliset viestiliput keulasta mastonhuipun kautta perään.

Viestilippujen järjestys on keulasta lukien A, B, C, 1, D, E, F, 2, G, H, I, 3, J, K, L, 4, M, N, O, 5, P, Q, R, 6, S, U, V, 7, W, Y, Z, 8, ensimmäinen korvausviiri, toinen korvausviiri, kolmas korvausviiri.

14. Juhlaliputusta pidetään vain veneen ollessa kiinnittyneenä. Juhlaliputuksessa noudatetaan perälipun nosto- ja laskuaikoja siten, että perälippu on ensimmäiseksi ja viimeiseksi ylhäällä.

Suruliputus

15. Vene voi suruliputtaa aiheen ilmaantuessa pitämällä perälipun laskettuna selvästi lipputangon huipusta tai kahvelin nokasta alaspäin. Lippu nostetaan ylös ennen suruliputuksen aloittamista ja se päätettäessä.

16. Vene suruliputtaa vain ollessaan kiinnittyneenä, paitsi jos veneessä on vainaja, jolloin suruliputetaan myös kulussa.

Vieraan maan lippu

17. Ulkomailla purjehdittaessa nostetaan kohdemaan pienoislippu ns. kohteliaisuuslippuna styyrpuurin saalingin alle tai moottoriveneessä vastaavaan paikkaan.

Kohteliaisuuslipun kanssa samassa saalingissa ei käytetä muita lippuja tai viirejä, vaan ne siirretään paapuurin saalinkiin.

Vain yhden maan kohteliaisuuslippu saa kerrallaan olla nostettuna.

18. Kohteliaisuuslippu nostetaan joko jätettäessä viimeinen kotimaan satama tai ylitettäessä raja, ja lasketaan saavuttaessa ensimmäiseen kotimaan satamaan. Vastaavasti menetellään, jos matkan aikana käydään useammassa maassa.

Matkan aikana kohteliaisuuslippu lasketaan ennen perälipun laskemista ja nostetaan välittömästi perälipun nostamisen jälkeen.

19. Purjehdittaessa ulkomailla vieraan maan lipun alla voi suomalainen veneilijä osoittaa kansallisuutensa nostamalla Suomen pienoislipun paapuurin saalingin alle kohteliaisuuslipun tavoin.

Vastaavasti voi ulkomaalainen veneilijä nostaa oman maansa pienoislipun paapuurin saalinkiin purjehtiessaan Suomessa Suomen lipun alla.

20. Jos suomalaisessa veneessä Suomessa on ulkomaalainen vieras, voidaan hänelle osoittaa kohteliaisuutta nostamalla hänen maansa pienoislippu paapuurin saalinkiin kohteliaisuuslipun tavoin.

Viirit

21. Viirejä ovat arvojärjestyksessä

– perälipusta johdetut viirit ja liput – liittojen ja yhdistysten vahvistetut liput ja viirit – henkilö-, vene- ja ns. varustamoviirit.

Näiden lisäksi on käyttöön yleistynyt erilaisia tunnus- ja mainosviirejä.

22. Viirit nostetaan pääsääntöisesti styyrpuurin saalingin alle tai moottoriveneessä vastaavaan paikkaan. Paapuurin saalinki on merkinantosaalinki, jonne nostetaan viestiliput (Q-lippu, A-lippu yms).

Viirejä voidaan pitää ylhäällä koko purjehduskauden ajan noudattaen kuitenkin ao. yhdistyksen sääntöjä.

Veneessä pidetään sen kulussa ollessa nostettuna vain niitä viirejä, joita veneen päällikkö on oikeutettu käyttämään.

Kerrallaan pidetään nostettuna enintään kolme viiriä, ja niiden on oltava puhtaita ja ehjiä.

Kohteliaisuuslippu ei ole viiri, ja se on aina omassa saalingissaan yksin.

23. Viirit pidetään nostettuina arvojärjestyksessä arvokkain ylimpänä. Veneen päällikkö voi kuitenkin poiketa siitä ottaen huomioon viirien tarkoituksen ja merkityksen.

24. Yhdistykset ja yhteisöt voivat antaa lisäohjeita omien viiriensä käytöstä.

(Tämän liputusohjeen teksti on pääosin lainattu SPV:n sivuilta.)

 

 

2017-06-12T22:04:20+00:00 kesäkuu 6th, 2016|Categories: Artikkelit|